Sivut

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Haku Psykologian Maisteriohjelmaan

Selvän teki.... Koitin ladata tähän kylkiäisiksi kuvaa jotta tekstiäkin olisi kivempi lukea, mutta ei kun ei. Väkisin sitä kuvaa ei nyt vaan tuoda tällä ohjelmalla :) Tarkoitus ei ollut kuitenkaan suinkaan vain manailla elektronisten järjestelmien taitojani vaan oli minulla oikeasti asiaakin...

Olen pähkäillyt tässä jo muutaman vuoden noita psykologian opintoja ja sitä miten ihmeessä pääsisin sitä opiskelemaan. Joku saattaa muistaa aikaisemman kirjoitukseni vuosi sitten kevään pääsykoe tuloksista ja siitä miten tuo kilpailun todellisuus reilun tuhannen ihmisen kesken tiivistyi ihan käsin kosketeltavaksi. Toisaalta peli on reilua, koska pääsykoe on ilmainen ja koe on sama kaikille ikään, säätyyn, sukupuoleen tai varallisuuteen katsomatta, mutta että hakijoita on 1000, niin se nostaa aina myös vaatimustason todella korkealle. Pienillä virheillä on iso vaikutus lopputuloskeen.

No mutta, olen siis pähkäillyt miten ihmeessä pystyn kilpailemaan 1000 hakijan kanssa, varsinkin täysipäiväisenä työntekijänä jolla on lähinnä viikonloput aikaa päntätä pääsykoe kirjoja verrattuna esimerkiski lukion päättäneitä, joilla on rutkasti enemmän aikaa lukea kirjoja. Mutta jottei tämä menisi ihan täysin siihen "minä aina" ja "muut ei koskaa" väittelyyn, niin sain vihdoin vastauksen pähkäilyilleni. Tai ainakin hieman enemmän valoa sinne tunnelin päähän :)

Aika ajoin yliopistot saattavat järjestää maisteriohjelmia, tarkoittaen sitä, että maisterin tutkinnnon jälkeen esimerkiksi työnimikkeessä voi käyttää sanaa Psykologi. Näihin maisteriohjelmiin voi hakea myös vanhalla alemman korkeakoulun tutkinnolla (mikä minullakin on) , mutta ennen hakua suoritettuna täytyy olla myös psykologian perus- ja aineopinnot. Sitten jos sinut katsotaan hakukelpoiseksi, täytyy sen jälkeen osallistua ihan samalla tavalla kevään pääsykokeisiin kuin nuo normaalit 1000 muutakin hakijaa, mutta sillä kertaa kilpailet vain 60-90 ihmisen kanssa (riippuu vuodesta)!!!  Mahdollisuudet on tuolloin jo paljon paremmat...

Mutta ei parane hihkua vielä. Tällä hetkellä koetan suorittaa noita psykologian perusopintoja (25op) ja nekin ovat olleet aika haastavia ja ennen kuin voin tällaiseen maisterinohjelmaan hakea täytyy minun vielä lukea myös psykologian aineopinnot (35op) joka on vielä isompi kokonaisuus kuin perusopinnot... eli voisin sanoa että ainakin kevääseen 2013 täytyy vielä hakua odotella :(  Mutta en aio lannistua, tämä tie jo aukaisi hieman lyhyemmän vaihtoehdon psykologian opintoihin, vaikkei tässäkään tiessä mikään ole varmaa, eikä varsinkaan helppoa :)

Noin, nyt tästä kaikesta uudelleen innostuneena ja yhden TOOOOOSI ison koulutyön palauttaneen, taidankin  sammuttaa koneet ja aparaatit sekä alkan silmäilemään kahta jäljellä olevaa tehtävää :)

Oikein mukavaa Juhannuksen odotusta kaikille ja toivotaan ettei aivan koko Juhannusta sataisi :)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Ihana uninen kesäloman alku :)


Ihana pieni kesälomani sai ihanan unisen alun :) Perjantaina tarkoitus oli ottaa vain pienet päiväunet, mutta nukuimmekin pitkät unet aamuun saakka. Väsy yllätti uudelleen lauantaina päivällä ja otimme pienet 1,5 tunnin päiväunet  ja seuraavana yönäkin nukuimme vielä makoista 10 tunnin yöunet :) Ihanaa lepäilyä ja voimien keräilyä. Nyt jaksaa aloittaa lomansa sitten virkeänä ja energisenä :)

Ps. käykääpä kurkkaamassa mökkiblogiamme (löytyy vasemmasta palkista)

torstai 2. kesäkuuta 2011

Up - kohti korkeuksia.....

Ajattelin kertoa teille yhdestä ihanasta piirretystä elokuvasta joka on jäänyt lämmittämään mieltäni ja saanut aika ajoin ajattelemaan elämän kummallisuuksia. Ihastus piirrettyihin elokuviin kumpuaa varmaan lapsuudestani jolloin joka viikonloppu aina kruunasimme lauantain saunaillan kahdella elokuvalla; komedialla ja lasten piirretyllä sekä isolla kulholla jäätelöä joka oli koristeltu nonpareilla ja keksitikuilla.


Halusin esitellä tämän ihanan tarinan koska se edustaa asioita joita itse kaipaan elämääni ja huomasin että osa elokuvan tunteista on hyvin läsnäolevia myös omassa elämässäni. Elokuva kertoo intohimosta ja uskosta yhteiseen unelmaan, joka murtuu puolison vakavan sairastumisen ja menehtymisen myötä. Se kertoo katkeruudesta tavoittamattomia unelmia kohtaan sekä surusta joka seuraa suuren rakkauden menetyksestä. Se kertoo siitä miten aika menee eteenpäin omalla painollaan silloinkin kun haluaisimme niin kovasti pitää kiinni vanhoista tavoista ja pyristellä muutosta vastaan. Uskon, että suurin opetus elokuvassa on kuitenkin se, että usein sokeudumme kaikille uusille mahdollisuuksille jotka leijuvat ympärillämme emmekä aina ymmärrä kaikkia hyviä asioita jotka tulevat elämäämme, koska koemme ne sillä samaisella hetkellä häiritseviksi ja ylivoimaisiksi.

Suru ja katkeruus menetettyjä asioita kohtaan piinaa elokuvan vanhusta, elämä näyttää harmaalta, mutta kuitenkin niin turvallisen tutulta, kotoisalta ja hallitulta. Muisto menetetystä puolisosta ja yhteisestä unelmasta säilyy kunhan mikään ei muutu. Kaikki kuitenkin muuttuu kun vanhuksen kuistille ilmestyy pirtsakka ja päättäväinen partiopoika jolla on vahva päämäärä saada auttaa vanhusta jotta hän saisi viimeisen partiolaisten kunniamerkkinsä. Viimeinen pisara vanhukselle on kuitenkin kun hänen tonttiaan jo pitkään hamunnut rakennusurakoistija vahingossa rikkoo hänen rakkaan postilaatikkonsa johon liittyy paljon muistoja ja vahvoja tunteita. Vanhus lyö urakoitsijaa ja näin urakoitsija saa syyn vaatia tonttia itselleen passittamalla vanhuksen soiaalivirkailijoiden kynsiin... ja tästä alkaa värikäs seikkailu, odottamattomia yllätyksiä, taisteluja omia tunteita kohtaan, menetyksen hyväksymistä, naurua ja kommelluksia sekä tunteikkaita kohtauksia jotka saavat varmasti jokaisen katsojan silmäkulmiin kyyneleitä.

Elokuva kosketti itseäni syvästi ja sen myötä olen huomannut myös omassa elämässäni pitäväni joskus liian tiukasti kiinni vanhoista unelmista ja tuntevani aika ajoin katkeruutta asioista joita en ole saavuttanut elämässäni tai joista olen joutunut luopumaan syystä tai toisesta. Menneen murehtimisella sekä suruun kietoutumalla saattaa huomaamattaan ohittaa monia ihania ja yllätyksellisiä asioita elämässään. Monesti itselläni on myös niin kiire toteuttaa kaikki suunnittelemani asiat etten muista nauttia tästä hetkestä ja niistä asioista joita minulla jo on ympärilläni. Huomaan monesti myös kaipaavani ympärilleni tiiviimpää perhettä, yhdessä oloa ilman maailman murheita. Unelmoin myös joskus jo omasta vanhuudestani jossa voin pitää puolisoani kädestä ja tuntea vieläkin saman kipinän kuin aikojen alussa. Kaikki mitä siihen välille mahtuu on lahja empäröivältä maailmalta ja haastankin teitä kaikkia avaamaan sydämenne uusille muutoksille, muutosten tuomille uusille mahdollisuuksille sekä niille pienille asioille jotka tekevät teidät onnellisiksi. Näistä pieneistä asioista on hyvä pitää kiinni jottei elämä muuttuisi liian harmaaksi ja turvalliseksi :)

Tällä tarinalla haluan toivottaa kaikille ihania kesäisiä hetkiä rakkaidenne parissa ja muistakaa pitää huolta niistä ihmisitä joista välitätte. Ympärillämme olevat ihmiset saavat meistä kuitenkin aina ne paremmat puolet esille, yksin olemme joskus itsellemme ehkä liian vaativia ja julmia :)