Up - kohti korkeuksia.....

Ajattelin kertoa teille yhdestä ihanasta piirretystä elokuvasta joka on jäänyt lämmittämään mieltäni ja saanut aika ajoin ajattelemaan elämän kummallisuuksia. Ihastus piirrettyihin elokuviin kumpuaa varmaan lapsuudestani jolloin joka viikonloppu aina kruunasimme lauantain saunaillan kahdella elokuvalla; komedialla ja lasten piirretyllä sekä isolla kulholla jäätelöä joka oli koristeltu nonpareilla ja keksitikuilla.

Halusin esitellä tämän ihanan tarinan koska se edustaa asioita joita itse kaipaan elämääni ja huomasin että osa elokuvan tunteista on hyvin läsnäolevia myös omassa elämässäni. Elokuva kertoo intohimosta ja uskosta yhteiseen unelmaan, joka murtuu puolison vakavan sairastumisen ja menehtymisen myötä. Se kertoo katkeruudesta tavoittamattomia unelmia kohtaan sekä surusta joka seuraa suuren rakkauden menetyksestä. Se kertoo siitä miten aika menee eteenpäin omalla painollaan silloinkin kun haluaisimme niin kovasti pitää kiinni vanhoista tavoista ja pyristellä muutosta vastaan. Uskon, että suurin opetus elokuvassa on kuitenkin se, että usein sokeudumme kaikille uusille mahdollisuuksille jotka leijuvat ympärillämme emmekä aina ymmärrä kaikkia hyviä asioita jotka tulevat elämäämme, koska koemme ne sillä samaisella hetkellä häiritseviksi ja ylivoimaisiksi.

Suru ja katkeruus menetettyjä asioita kohtaan piinaa elokuvan vanhusta, elämä näyttää harmaalta, mutta kuitenkin niin turvallisen tutulta, kotoisalta ja hallitulta. Muisto menetetystä puolisosta ja yhteisestä unelmasta säilyy kunhan mikään ei muutu. Kaikki kuitenkin muuttuu kun vanhuksen kuistille ilmestyy pirtsakka ja päättäväinen partiopoika jolla on vahva päämäärä saada auttaa vanhusta jotta hän saisi viimeisen partiolaisten kunniamerkkinsä. Viimeinen pisara vanhukselle on kuitenkin kun hänen tonttiaan jo pitkään hamunnut rakennusurakoistija vahingossa rikkoo hänen rakkaan postilaatikkonsa johon liittyy paljon muistoja ja vahvoja tunteita. Vanhus lyö urakoitsijaa ja näin urakoitsija saa syyn vaatia tonttia itselleen passittamalla vanhuksen soiaalivirkailijoiden kynsiin... ja tästä alkaa värikäs seikkailu, odottamattomia yllätyksiä, taisteluja omia tunteita kohtaan, menetyksen hyväksymistä, naurua ja kommelluksia sekä tunteikkaita kohtauksia jotka saavat varmasti jokaisen katsojan silmäkulmiin kyyneleitä.

Elokuva kosketti itseäni syvästi ja sen myötä olen huomannut myös omassa elämässäni pitäväni joskus liian tiukasti kiinni vanhoista unelmista ja tuntevani aika ajoin katkeruutta asioista joita en ole saavuttanut elämässäni tai joista olen joutunut luopumaan syystä tai toisesta. Menneen murehtimisella sekä suruun kietoutumalla saattaa huomaamattaan ohittaa monia ihania ja yllätyksellisiä asioita elämässään. Monesti itselläni on myös niin kiire toteuttaa kaikki suunnittelemani asiat etten muista nauttia tästä hetkestä ja niistä asioista joita minulla jo on ympärilläni. Huomaan monesti myös kaipaavani ympärilleni tiiviimpää perhettä, yhdessä oloa ilman maailman murheita. Unelmoin myös joskus jo omasta vanhuudestani jossa voin pitää puolisoani kädestä ja tuntea vieläkin saman kipinän kuin aikojen alussa. Kaikki mitä siihen välille mahtuu on lahja empäröivältä maailmalta ja haastankin teitä kaikkia avaamaan sydämenne uusille muutoksille, muutosten tuomille uusille mahdollisuuksille sekä niille pienille asioille jotka tekevät teidät onnellisiksi. Näistä pieneistä asioista on hyvä pitää kiinni jottei elämä muuttuisi liian harmaaksi ja turvalliseksi :)

Tällä tarinalla haluan toivottaa kaikille ihania kesäisiä hetkiä rakkaidenne parissa ja muistakaa pitää huolta niistä ihmisitä joista välitätte. Ympärillämme olevat ihmiset saavat meistä kuitenkin aina ne paremmat puolet esille, yksin olemme joskus itsellemme ehkä liian vaativia ja julmia :)