Tuulentyttö Tuittupää

Tuulentyttö tuittupää,
tuulessa pyörii, pyörii sen pää.
Tuulessa itään, tuulessa länteen,
oikkuinensa tuulessa tekee käänteen.
Löytäen aina uutta sieltä, missä voi käyttää seikkailumieltä.

Tuulentyttö tuittupää,
käänteen tekee jo mennessään.
Pilvipoika poloinen tai ukkosen poika urhoinen,
saman tuulen tuntea saa,
kun tyttö tuulineen pois sukeltaa.
Jättäen taakseen murheet nuo ja innolla lentäen jo uusien luo.

Tuulentyttö tuittupää,
joskus makaa myös selällään.
Toivoisi tuulen jo laantuvan,
rauhan sieluunsa tulevan.
Kyynel silmäs kimmeltää,
kunnes uusi seikkailu taas vie mennessään.

Tuulentyttö tuittupää,
tuulen vie hautaansa mennessään.
Jos matkaltaan löytää hän tuulen kesyttäjän,
saa tyttö sydämeensä ikuisen kipinän,
ja tuulen kesyttäjä,
saa ikuisen tuulen elämän.

Tässä yksi näyte runoilijan sielusta, seuraavalla kerralla lisää :)

Otos tarinasta

" Hän seisoi hiljaa keskellä keittiötä ja pakkotti pois mielestään vanhoja muistikuvia, kuin vanhaa kaitafilmiä, joka välillä katkeili ja jossa kuvat eivät olleet enää niin kristallin kirkkaita. Hän pudisti päätään vielä kerran ja kaappasi sitten tyhjän puukopan käteensä ja asteli päättäväisesti eteiseen. Ennen kuin hän aloittaisi, talo oli saatava lämpimäksi. Hän ei ollut koskaan pitänyt kylmästä. Kylmä oli hänelle yhtä kuin pilkko musta pimeä tai liian hiljainen hiljaisuus. Se sai hänen ihonsa kananlihalle. Mutta kananlihalle hänen ihonsa sai myös tuo talo jossa hän nyt ahersi. Se uhkui outoa voimaa, jotain sellaista, mitä hän ei ollut koskaan, kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen, saanut vielä itselleen selvitettyä. "

Tässä pieni otos tarinan kirjoittamisesta, jota harrastan aina välillä pitääkseni kielenkantani kunnossa :)