Haku Psykologian Maisteriohjelmaan

Selvän teki.... Koitin ladata tähän kylkiäisiksi kuvaa jotta tekstiäkin olisi kivempi lukea, mutta ei kun ei. Väkisin sitä kuvaa ei nyt vaan tuoda tällä ohjelmalla :) Tarkoitus ei ollut kuitenkaan suinkaan vain manailla elektronisten järjestelmien taitojani vaan oli minulla oikeasti asiaakin...

Olen pähkäillyt tässä jo muutaman vuoden noita psykologian opintoja ja sitä miten ihmeessä pääsisin sitä opiskelemaan. Joku saattaa muistaa aikaisemman kirjoitukseni vuosi sitten kevään pääsykoe tuloksista ja siitä miten tuo kilpailun todellisuus reilun tuhannen ihmisen kesken tiivistyi ihan käsin kosketeltavaksi. Toisaalta peli on reilua, koska pääsykoe on ilmainen ja koe on sama kaikille ikään, säätyyn, sukupuoleen tai varallisuuteen katsomatta, mutta että hakijoita on 1000, niin se nostaa aina myös vaatimustason todella korkealle. Pienillä virheillä on iso vaikutus lopputuloskeen.

No mutta, olen siis pähkäillyt miten ihmeessä pystyn kilpailemaan 1000 hakijan kanssa, varsinkin täysipäiväisenä työntekijänä jolla on lähinnä viikonloput aikaa päntätä pääsykoe kirjoja verrattuna esimerkiski lukion päättäneitä, joilla on rutkasti enemmän aikaa lukea kirjoja. Mutta jottei tämä menisi ihan täysin siihen "minä aina" ja "muut ei koskaa" väittelyyn, niin sain vihdoin vastauksen pähkäilyilleni. Tai ainakin hieman enemmän valoa sinne tunnelin päähän :)

Aika ajoin yliopistot saattavat järjestää maisteriohjelmia, tarkoittaen sitä, että maisterin tutkinnnon jälkeen esimerkiksi työnimikkeessä voi käyttää sanaa Psykologi. Näihin maisteriohjelmiin voi hakea myös vanhalla alemman korkeakoulun tutkinnolla (mikä minullakin on) , mutta ennen hakua suoritettuna täytyy olla myös psykologian perus- ja aineopinnot. Sitten jos sinut katsotaan hakukelpoiseksi, täytyy sen jälkeen osallistua ihan samalla tavalla kevään pääsykokeisiin kuin nuo normaalit 1000 muutakin hakijaa, mutta sillä kertaa kilpailet vain 60-90 ihmisen kanssa (riippuu vuodesta)!!!  Mahdollisuudet on tuolloin jo paljon paremmat...

Mutta ei parane hihkua vielä. Tällä hetkellä koetan suorittaa noita psykologian perusopintoja (25op) ja nekin ovat olleet aika haastavia ja ennen kuin voin tällaiseen maisterinohjelmaan hakea täytyy minun vielä lukea myös psykologian aineopinnot (35op) joka on vielä isompi kokonaisuus kuin perusopinnot... eli voisin sanoa että ainakin kevääseen 2013 täytyy vielä hakua odotella :(  Mutta en aio lannistua, tämä tie jo aukaisi hieman lyhyemmän vaihtoehdon psykologian opintoihin, vaikkei tässäkään tiessä mikään ole varmaa, eikä varsinkaan helppoa :)

Noin, nyt tästä kaikesta uudelleen innostuneena ja yhden TOOOOOSI ison koulutyön palauttaneen, taidankin  sammuttaa koneet ja aparaatit sekä alkan silmäilemään kahta jäljellä olevaa tehtävää :)

Oikein mukavaa Juhannuksen odotusta kaikille ja toivotaan ettei aivan koko Juhannusta sataisi :)

Koulujuttuja :)

Olipas pakko tulla tänne vähän tuulettamaan ajatuksiaan. Jossain aiemmassa postauksessa olen kertonut opiskelevani avoimen yliopiston kautta psykologiaa ja juuri hetki sitten aloitin kolmannen kurssin tästä perusopintojen kokonaisuudesta. Tämä kurssi, jota nyt käyn läpi, koskee kognitiivista psykologiaa ja se käsittää ihmisen eri tapoja ymmärtää maailmaa ympärillään. Tähän kuuluu tarkkaavaisuus, aistihavainnot, oppiminen, muistitoiminnot, kieli, ongelmanratkaisutaidot, järkeistäminen sekä ajattelu.

Omaksi harmikseni kurssikirjat ovat englannin kielisiä ja ensimmäisen kirjan kaksi ensimmäistä lukua ovat olleet melkoista biologista hebreaa eri alueista avoissa ja monimutkaisia ammatisanoja joita ei meinaa löytää sanakirjoista :) Apuna on siis ollut tällä tahmaisella alkutaipaleella suomen sivistyssanakirja sekä netissä oleva Wikipedia..

Jotain positiivista kuitenkin tässä opiskelussa on ollut ja kannustimet on löytyneet jo työstetyistä kursseista. Ensimmäisestä kurssista, joka käsitteli ihmisen psykologiaan kokonaisuudessaan (eri kehitystehtäviä vauvasta vaariin), sain arvosanaksi 4 (asteikolla 1-5). Toisesta kurssista, josta en uskonut pääseväni ensi yrittämällä edes läpi ja joka koski ainoastaan psykologisia tutkimusmenetelmiä, sain palautuspostissa heti arvosanan 5 ja kehut päälle kriittisestä tavastani kirjoittaa :) Eli uskon, että tämän hetkinen aihekin minulle aikeaa kunhan pääsen lukemaan asiasta myös muista kirjoista.

Helppoahan tällainen akateeminen opiskelu ei ole kokopäiväisen työn ohella.. Parhaimpana iltana saan luettua 40 sivua, mutta kuten eilen sanakirjat sylissä, sain luettua illassa vain 20 sivua. Tämän kurssin kirjojen yhteissivumäärä lähenee kuitenkin jo sitä 800 sivua. Nopealla laskutoimituksella voi siis ymmärtää miksi opiskelu työn ohessa on hieman hitaampaa :)

Viime kesän alussahan kävin myös Jyväskylän yliopiston pääsykokeissa psykologian opintoihin, mutta sain ensi yrittämällä pisteitä 33 ja 39 pistettä olisi tarvinnut päästäkseen seuraavaan soveltuvuus kokeeseen. Nyt olen puntaroinut mielessäni tämän kesän pääsykokeita ja josko yrittäisin uudelleen, mutta lupasin itselleni, että katson missä mennään sitten kun olen saanut nämä viimeiset 3 kurssia pois alta... lähinnä siis, että kerkeänkö enää lukemaan pääsykokeisiin, ne kun vaativat myös melkoista päntäämistä ja miljoonien eri asioiden muistamista :)

Mutta nyt palaan ehkä hetkiseksi vielä koulukirjojen ääreen ja ensi kerralla ehkä sitten vähän lisää sisustusjuttuja tai käsityöjuttuja tai kokkailuja tai jotain muuta kivaa :) Ensi kertaan siis!

Ihmisen Psykologinen Kehitys

Viime viikon työstö, 9 tuntisten työpäivien jälkeen, oli koostaa 2 x 8 sivun tiivistelmää aiheesta ihmisen psykologinen kehitys ja toinen omavalintaisesti lapsen kehityksestä vuorovaikutuksen muokkaamana.

Vähän taustatietoja teille jotka eivät tunne minua henkilökohtaisesti. Minulla ei ole itsellä lapsia, eikä kovin monella lähipiirissäni vielä ole lapsia, joten aihe varsinkin lapsen kehityksen ensiaskeleista oli itselle kovin kaukainen..

Nämä työstöt tein siis avoimen yliopiston "psykologian perusteet" kurssille ja tuon aiemmassa postauksessa esittelemäni Ihmisen psykologinen kehitys kirjan luin kannesta kanteen jo keväällä pääsykokeita varten ja sen vuoksi tehtävien työstä oli vähän helpompaa kuin normaalisti.

Uskon, että olen jo pienestä pitäen ollut kiinnostunut muista ihmisistä, uskokaa tai älkää vanhemmillani olisi monen monta vauhdikasta tarinaa kerrottavanaan, ja iän myötä tuntuu että tämä uteliaisuus on tiivistynyt yhteen ainoaan kysymykseen; Miten meistä tulee sellaisia kuin olemme?

Tietenkin olen vasta lukenut ensimmäisen tehtäväannon kirjat, mutta nekin ovat jo avanneet uusia kiinnostuksen kohteita tätä kysymystä täydentämään. Varsinkin tuo aiemmin mainitsemani kirja, joka kattoi ihmisen kehityksen koko elämän ajalta, antoi kimmokkeen tutustua lähemmin lapsuuteen sekä aikuisuuteen. Tämä varmaankin sen vuoksi, että ne muokkaavat vahvasti toisiaan ja voin kertoa että lähes hengästyin lukiessani niitä kaikkia aikuisuuden kehitystehtäviä joista aikuistuvan yksilön tulisi suoriutua jotenkuten tunteakseen itsensä "kokonaiseksi" ja onnelliseksi. Tämän kaiken aikuisuuteen liittyvän kehitystehtävä-kirjon lisäksi olin täysin ihmeissäni miten paljon aikaa ja vanhempien energiaa lasten kasvatus vaatii ja eritoten miten paljon aikaa ja huomiota lapsi tarvitsee vanhemmiltaan kasvaakseen "toimivaksi" yhteiskunnan jäseneksi. Kuulosti ehkä vähän mekaaniselta tuo "toimiva", mutta sitähän kasvatus on, yritämme kasvattaa lapsemme itsenäisiksi yksilöiksi oman parhaan tapamme mukaan.

En ole koskaan itseasiassa ajatellut näitä aikuisuuteen kuuluvia kehitystehtäviä ja kuten jo aiemmin mainitsin niin melkein hengästyin kun ajattelin koko vyyhtiä. Tässä alla on listattuna Nurmen ja kumppaneiden kirjan mukaan niitä aikuisuuteen liittyviä tehtäviä, joista selviytyminen tai epäonnistuminen määrittää paljon aikuisen ihmisen onnellisuutta:

" Tyydyttävän aikuisuuden edellytyksenä pidetään muun muassa itsenäistymistä lapsuuden kodistaan, ammatin hankkimista, työelämään siirtymistä sekä perheen perustamista. Tämän lisäksi aikuisuuden tavoitteina voidaan pitää:
1. Vastavuoroisten ystävyyssuhteiden muodostamista
2. Asumisen ja toimeentulon järjestämistä
3. elämäntyylin vakiintumista
4. Parisuhteen hoitamista
5. Yhteisten asioiden hoitoon osallistumista
6. Lasten kasvatusta
7. vanhemmuuden vaatimuksiin sopeutumista
8. Työuraan keskittymistä
9. Tyydyttävän vapaa-ajan harrastuksen ylläpitämistä "

Ja tuossa ovat siis vasta otsikot, mitä kaikkea noiden jokaisen listauksen alle kuului teki sen varsinaisen hengästymisen. Mutta sitten aloin ajattelemaan asiaa ja mietin, että mitenkä itse olen pärjännyt ilman asioita sen enempää ajattelematta ja voihan sitä sanoa, että kohtalaisen hyvin jos ei mene syvällisempiin analyyseihin.

Se mikä tässä kaikessa kiehtoi oli se, miten nämä kaikki aikuisuuteen liittyvät eri osa-alueet vaikuttavat siihen tapaan miten olemme vuorovaikutuksessa lastemme kanssa ja siihen millä tavoin heitä pystymme kasvattamaan omien taetojemme mukaan. Olen itse monta kertaa väsyneenä töistä kotiin tultua, istahtanut uupuneena sohvalle ja miettinyt, että miten ihmeessä sitä voisi täysi painoisesti panostaa vielä lasten kasvatukseenkin kiireisten työpäivien jälkeen.

Ja ne nuoret ja nuoret aikuiset joilla on ollut aina vahva side vanhempiinsa ja perheeseensä, erottuvat selvästi joukosta. Tämä on toki vain oma huomioni, mutta omaan silmään nämä ihmiset pistävät; he ovat jotenkin energisiä, ja hyvin sosiaalisia ja tuntuvat aina saavan jotain positiivista aikaan. Mikä on mahtanut vaikuttaa heihin ja heidän kasvuunsa, miksi heidät on niin helppo erottaa muista? Ja tätä olen jaksanut pähkäillä koko pienen aikuiselämäni alun; Miten meistä oikein tulee juuri sellaisia kuin olemme?

Paljonko siihen vaikuttaa vanhempien aktiivinen osallistuminen lasten päivittäisiin toimintoihin, tai miten paljon vaikuttaa lapsen oma temperamentti tai sairaudet, miten paljon vanhempien oma parisuhteen laatu vaikuttaa asiaan, tai työpaineet ja väsymys tai se miten vanhempien omat vanhemmat ovat heidät kasvattaneet. Unohtaa ei saa myöskään sitä historiallista aikaa jossa elämme. Miten sen ajan vallalla oleva kulttuuri, jolloin olemme kasvaneet, muovaa meitä. Kaikista eniten tulee mietittyä, että miten moni vanhempi on edes kovin valveutunut kasvattaja, itse en aikanaan ole tullut ajatelleeksi edes murto-osaa niistä asioista kasvatuksen tiimoilta, joita olen nyt lukenut tämän ensimmäisen kurssin myötä.

Mielenkiintoista oli lukea sitten osio lapsen kehityksestä ja siitä mitkä eri asiat vaikuttavat eri osa-alueiden kehitykseen; kielen oppiminen, muisti, motoriikka, sosiaalisuus ja leikin merkitys sekä biologiset ja fysiologiset valmiudet. Esimerkiksi aiemmin on ollut vallalla ajatus jonka mukaan lapsi oppii sen mukaan kun hänen aivojensa hermoverkostot kehittyvät, mutta tuoreimpien tutkimusten mukaan hermoverkostojen kehittymistä voidaan edesauttaa aktiiivisilla ärsykkeillä.... (erilaisilla leluilla, toiminnoilla ja toistoilla sekä rutiineilla ) Täytyy myöntää, että aihe oli kokonaisuudessaan niin laaja ettei sitä mitenkään saa selitettyä kaikkien näkökulmien kautta. Mutta enemmän ja enemmän on alettu painottamaan sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikutuksia lapsen kehitykselle ja sitä miten lapsi alkaa ymmärtämään tämän myötä oman itsensä ja ympäröivän maailman ympärillään. Ja näihin lapsen kasvatuksen vaatimuksiin kun lisätään aikuisen oma elämäntilanne ja se miten hän tuntee hallitsevansa omaa elämäänsä, määrittää varmaan pitkälti sitä mitä hän heijastaa lapseensa, vai mitä olette mieltä.

Näillä mietteillä jään innolla odottamaan seuraavia kursseja ja kurssikirjoja ja seuraava aihe onkin oman persoonallisuutemme kehitys ja miten se muovautuu juuri sellaiseksi kuin se on. Joten lisää aiheesta tuonnempana, mutta sitä ennen olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä teiltä vanhemmilta jotka ovat jo kasvattaneet lapsensa maailmalle tai teiltä jotka olette juuri astuneet tuon vaativan elämäntyön piiriin. Unohtamatta tietenkään kaikkia meitä jotka olemme olleet joskus lapsia ja kasvaneet tietynlaisen kasvatusilmapiirin ympäröimänä. Mitä lapsen kasvatus on teiltä vaatinut ja mitä haasteita se on tuonut eteen? Tai miten omien vanhempienne kasvatustapa on vaikuttanut omaan kasvatustapaanne?

Psykologiaa, psykologiaa..

Senkin uhalla, että olen rättiväsynyt ja kaipaisin jo kovasti unta, niin päätin vielä kirjoitella tänne tämän päivän kuulumiset. Olin tänään elämäni ensimmäisen kerran yliopiston pääsykokeissa. Tarkoituksena olisi päästä lukemaan Jyväskylän yliopistoon Psykologiaa. Jotain olin päähäni lukemalla saanut jäämään koska suurin osa kysymyksistä tuntui menneen varmasti oikein. Mutta millään ei osaa sanoa tarkkaa onnistumista, kysymykset oli kuitenkin aika kompakysymyksiä. Ensimmäiset 40 kysymystä koski itse psykologiaa ja ihmisen psykologista kehitystä ja loput 20 kysymystä koski ah niin ihanaa tilastomatematiikkaa :) Voisin sanoa, että noista ekasta neljästä kymmenestä kysymyksestä kahteen en tiennyt vastausta ( joten arvasin ) ja lopuista 20 kysymyksestä oli 7 kysymystä johon en tiennyt vastausta ( joten arvasin nekin ), mutta hauskinta tässä oli että olin eilen pitkän kertauspäivän jälkeen laittanut viestin miehelleni yhdestä tilastomatematiikan tunnusluvusta joka meni jotenkin näin " eli keskiarvon keskivirhe on otoskeskiarvon keskijakauman keskivirhe "( tai jotain sinne päin ) ja se sattui olemaan yhden tenttikysymyksen vastausvaihtoehto!!! heheh ja olin sitä illalla mutaman kerran mietteissäni mutustellut mielessäni, että mitähän se oikein tarkoittaa. No tällä kertaa ei tarvinnut tietää mitä lause tarkoitti, piti vain tietää oikea lause kysymykseen :) :) Tässä alla kuva tenttikirjasta jota käytän myös ahkerasti avoimen yliopiston meneillään olevalla psykologian perusteet opinnoissa.




Tässä alla vielä englannin kielinen kurssikirja, joka on osoittautunut hirmu tarkaksi selityksineen, mikä aivolohko toimii mitenkin ja kuka on keksinyt mitäkin ja mikä heillä on mennyt mönkään. Eli teoriat on selitetty hirveen tarkkaan, mutta kirjasta uupuu yllä olevaan kirjaan verrattuna käytännön esimerkit. Joten itselle ainakin kirja jää vähän kylmäksi käyttää, toki se kuuluu lukea osana kursseja, joten lukemiselta ei voi välttyä :)


Mistä tämä halu opiskella psykologiaa sitten lähti, en oikein ehkä osaa sitä selittää itsekkään, mutta isoina vaikuttimina on olleet Torey Haydenin kirjat ( Laspipsykologi ). Toinen vaikuttava asia on ollut varmaan jo nuorena kummunnut halu kouluttautua kasvatuspuolen tehtäviin. Nuorena vain olin itsekin sen verran villi että silloiset sosiaalikasvattajan opinnot jäivät 17-vuotiaalta tytön tylleröltä kesken ja ajauduin sekavin mielin hotelli- ja ravintola-alalle jossa olen nyt sittemmin tehnyt jo kohta 15 vuotiaan urani. Yksi vaikuttava asia on ollut ehkä myös se, että haluaisin ehdottomasti päästä käyttämään käden taitojani jonkin asian hyväksi, jos sen nyt näin voi ilmaista :) Iän myötä olen huomannut itseni olevan hyvin kiinnostunut siitä miten ihmisistä tulee sellaisia kuin he ovat ja uskon että saatan löytää vastaukset myös näihin mietteisiin psykologian parista :) Mihin päin tämä opinahjo sitten viekään, sen näyttää aika.. eteenpäin kuitenkin olen päättänyt tämän asian kanssa mennä :)

Jatkan tätä aihetta lisää koulutehtävien mennessä eteenpäin, aluillaan on vasta ensimmäinen kurssi perusopinnoista ja opinnot jatkuvat vielä pitkälle syksyyn.. joten tekstiä tämän tiimoilta on odotettavissa :)

Mutta nyt petiin ja valmistautumaan kauneusunilla seuraavaan työpäivään!