
Vuosia vierähti töiden ja kouluhaasteiden parissa, mutta viime keväänä innostuin ikuistamaan minun ja mieheni kädet kankaalle. Voitte kuvitella, että pienen yksiön lattia ja lähikaapit olivat täynnä eri värisiä roiskeita, vaikka lattia olikin melko leveältä alueelta vuorattuna sanomalehdillä. Hauska taulu odottaa vielä kehystystä ja itse haluaisin sen lasi suojukseen, mutta täytyy käydä ensin arvioimassa mikä taululle tulisi hinnaksi.

Jossain vaiheessa toivoisin voivani yhdistää harrastukseni jollain tavalla työhöni.. ( tai mahdolliseen tulevaan uraani, josta kerron kohta puoliin enemmän ). Mikä olisi parempaa kuin maalailla taivaanrantoja omalla rantatontilla, jossa ajatukset lepäisivät liplattavissa aalloissa ja kevyessä kesätuulen henkäyksessä. Toisessa kädessä pensseli ja toisella kädessä pieni maalipurnukka... Tätä taitoani koetan pitää yllä aika ajoin ja koittaa josko taito on vielä tallella. Aika vain ei meinaa riittää kaikkeen lempipuuhaan :)
2 kommenttia:
Aivan mahtavia töitä! Upeita! Jatka vaan kättesi parissa askartelua, tulokset huokuvat taitoa ja tunnetta parhaimmillaan!
Kaunis runo tuulentytöstä ja hyvä on tuo toinenkin kirjoitelma, - upeita töitä olet maalannut kertakaikkiaan.
Minä voisin tehdä postauksen keskeneräisistä töistä pihalla, hih. Niitä kyllä löytyy joka nurkalta. Hartiahuivista tulee upea!
Aurinkoa päiviisi!
Lähetä kommentti